keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Tic tac, time goes by, hits me so suddenly

On hauskaa kun ajatukset kiertää aivan eri ympyröitä kuin muiden.
Kevät tekee IHMEITÄ. Tämä talvi oli kyllä pisin ja kolein ikinä. Välillä tuli mieleen ettei tästä todellakaan selvitä ilman itsemurhaa tai hermoromahdusta. Kaksi päivää kesälomaan ja olo on aina yhtä utopistinen tässä vaiheessa. Ensimmäinen vuosi lukiossa meni vähän liiankin nopeasti, uusia asioita tapahtu ja muistoja jäi tältä vuodelta enemmän kun mitä niitä on kaikilta edellisiltä vuosilta! Tässä vaiheessa sitä voisi jopa pohtia ettei taida kovin montaa asiaa olla mitä ei ole tehnyt :D Sairaalareissuja ei? Koputan puuta. Kohta sitten 9 päivän loma ja sitten DUUNIIN?! Miten mä tumpelo pystyn pesemään ikkunoita saati sitten tekemään jotain muuta, kun olen jo ihan avuton imurin varressakin. Onpas omituista. Äh ens vuodeksi on kyllä pakko hankkia jonkun näkösiä taju-kankaalle-pilsuja, koska tää koeviikon stressi aiheuttaa unettomuutta, mikä taas aiheuttaa sen että kokeet menee heikosti ja on muutenkin on ihan uupunut ja huonotuulinen. Mä en ymmärrä miten joku pystyy lukemaan yön pikkutunneille asti ja sitten menemään kokeeseen. Kunnon yöunet on pakolliset jos aikoo jotain kunnollisia numeroitakin saada :D Tosin olis aivan mahtavaa olla sellanen ihminen joka ei stressaa arvosanoista vaan tekee asioita sillon kun huvittaa.
Ja tää 'kevättä rinnassa'- meininki! (tai kesää tää taitaa jo olla). Se on jotenkin niin jännää kokea pieni ihastuminen. Kun se on sellaista kun ala-asteella, että tykkää olla toisen kanssa samassa paikassa ja katsella. Eikä mitään sen enempää. Ei tartte tuntea kateutta tai itsetunnon romahdusta. Se vapaus on mahtavaa kun ei tunne tuskaa toisen takia. Heh heh :D Varsinkin kun kukaan ei tiedä tästä asiasta ja se on sellanen oma juttu, pieni salaisuus, mikä ei edes ole salaisuus. Vaan ei-oleellisten-asioiden-kertomatta-jättäminen (: