maanantai 23. elokuuta 2010

Now I walk in the street now lookin' for a friend, one that can lend me some change.

On ihanaa...
... syödä itsensä ähkyyn, maata sohvalla ja katsella Timonia ja Pumbaa
... laittaa vaselinia punaiseksi niistetylle nenälle

Onnellisuus? Kemiallisia aineita ja hermoimpulsseja?
Kun kaikki asiat tuntuu oikeasti olevan kohdallaan, sitä jotenkin osaa luopua pakollisesta yltiömäisestä taipumuksesta perfektionismiin. Näissä tilanteissa ehkä osaa laittaa asiat oikeaan suuruusluokkaan. Ranskan koe. Läpi meni. Ihminen, jolla on näin korkea saavutusorientaatio harvemmin tyytyy sanomaan 'läpi meni', vaan tuskailee viikkoja sitä miten huonosti kokeesta suoriutui ja miksi, oi miksi minulle aina käy näin. Mutta niin, läpi se meni, ja mitä tahansa numeroksi tulee niin tyytyväinen siihen täytyy olla.

3 kommenttia:

  1. tykkään sun blogista=)

    VastaaPoista
  2. :) Hyvä, että meni läpi! Eikä olisi haitannut, vaikkei olisikaan mennyt :)

    VastaaPoista
  3. Hyvähyvä!
    Mua harmittaa, kun harvoin muistan lukea sun ja Emmin blogeja. o.o''' Koska tiedän, että me ollaan jollain tasolla niin samanlaisia mut onneks erilaisia, että me opitaan toisiltamme. Nähdään joku päivä, "ydinporukan" kanssa.

    VastaaPoista