Tuijottelin tässä päivä taaksepäin (yhdyssana?) pesukoneen pyörimistä vessan lattialla istuen. Opin että kun kone pitää pienen tauon niin se vaihtaa pyörimissuuntaa. Rupesin myös miettimään kun ihmiset luettelee 'olen tänään laittanut ruokaa, käynyt lenkillä, pessyt pyykkiä' ... se konehan ne pyykit pesee?? Taas vaihteeksi on tullut vähän laiminlyötyä tota kokeisiin lukemista, mitä teen tässä tälläkin hetkellä.
Irti päästäminen oven sulkeutuessa on paras tapa toimia. Mutta miten vetää jalka pois oven välistä kun sen on hätäpäissään sinne laittanut? Kun toinen toiselta puolelta ovea yrittää mahdollisimman tehokkaasti myös vääntää sitä sieltä pois? Entä jos se toisella puolella oleva henkilö on joku jota ilman elämä tuntuu tyhjältä? Kivun pelko on yleensä itse kipua pahempaa. Totta joissain tapauksissa. Mutta mitä tehdä silloin kun asiasta ei ole ilmaista lopullista päätöstä? Kun vaan hiljaa toinen katoaa toisen elämästä? Kun tietää itse tehneensä väärin ja ajaneen toisen, oikein pakottanut toisen lähtemään? Vai oliko kyse siitä että se oli alunperinkin vain peli, jota toinen pelaa ja toinen ei ymmärrä? Kun ensin tehdään, sitten rakennetaan sanoilla silta joen yli, mutta hiljaa ajetaan toinen hyppäämään siltä sillalta? Miksi joskus ihmissuhteet ovat niin yksinkertaisia ja toisinaan taas niin vaikeita? Miksi näidin vaikeisiin ihmissuhteisiin täytyy kuitenkin luoda riippuvuussuhde, takertua siihen pienen pieneen oljenkorteen, että jos kaikki edes kerran menisi hyvin? Turha luulo. Miksi unohtaminen ja eteenpäin kulkeminen ei voi olla kaikkien osapuolien yhteinen päätös, helpoin tie?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti