All great events hang by a hair. The man of ability takes advantage of everything and neglects nothing that can give him a chance of success; whilst the less able man sometimes loses everything by neglecting a single one of those chances.

- Napoléon Bonaparte

Tässä on päivän asu viime viikon joltain nimeämättömältä päivältä.

Laitoin eilen sormikiharoita ja nyt päässä on aivan järjetön kikkurapörröpesä! Monta kertaa on tullut huomattua että ne ei yksinkertasesti sovi, mutta silti sitä on yritettävä aina vaan uudestaan...?

Tahdon esitellä teidät (ainakin yksi lukija täällä on, ainakin omien väitteidensä mukaan, HEI MARSA ;) nyt se testataan! Paitsi että ootte kyllä tainneet tavata jo..) yhdelle elämäni rakkauksista. Tämän tapaamisen jälkeen olen uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä:

Se on kaunis, täydellinen ja niin rakastettava. 

Viime lauantaina käytiin kirjamessuilla (, mäkissä) ja Kiasmassa. Siitä kuvia vähän myöhemmin. Päivän tärkeimpään puheenaiheeseen. Tässä muutama viikko sitten löysin itseni Prisman karkkiosaston vierestä sylissäni kuusi rasiaa suklaata. Koska, JOULUSUKLAARASIAT OLI TULLUT. Sinä samaisena hetkenä - niin tuskallista kuin se olikin - päätin jättää ne siihen ja ostaa yhden rasian sillon kun sataa ensilumi. Onni kuitenkin - tai siis äiti - oli mun puolellani, sillä eilen kun käytiin siellä syömässä niin TADAA! mmmmmmm herkkusuklaarasia vaan tupsahti kauppakassista käteen ! Ja tyytyen kohtalooni ja nielemällä ylpeyteni avasin sen ja söin hyvällä omallatunnolla, sillä eihän lahjaksi saatuja lasketa, eihän?